lauantai 22. lokakuuta 2011

Ikivanhat digipiirrokset


Mustavalkoiset luonnokset on raapusteltu MacPaint-ohjelmalla joskus 1989. Muistan hyvin, hiirellä voi piirtää viivaa ja myös kumittaa sitä. Jopa spray kuului työkaluihin. Olin ihastunut, uudenlaiset graafikon konstit oli tarjolla. Tulostimen avulla syntyi kuvituksia näin yksinkertaisin välinein. Tuo huilistifauni toimi omana logona aikana ennen Avataran tuloa muotiin.    

Japanilaisen huilunsoittajan punainen väri kertoo, että värinäyttö on jo ilmestynyt, 90-luvulla ollaan. Silloin oli käytössäni piirustuslauta ja kynä, edeltäjä mainiolle Bamboolle ja vastaaville digikynille. Taisi olla Photoshopin varhainen versio jo käytössä, viivassa näkyy enemmän sävyjä. Digipiirtäminen hiipui, kun minusta tuli Windows-käyttäjä 2008 asti.


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suloisia soittajia :)
Sinulla onkin pitkä historia digipiirtämisestä. Tuossa ajassa on digitaalisuus muttunut paljon!

Marjattah kirjoitti...

Miiwi, nyt harmittelenkin, että olen halveksien hävittänyt suurimman osan vanhoista tulosteista, ja digimuodossakin säilyi vain pari hassua, jotka siirtyivät vahingossa rompulle. Suurin osa oli tallessa 'korpuilla', joita ei enää mikään laite pysty avaamaan.

'Vanhentunut' alkaa yhtäkkiä kiinnostaa, kun se muuttuu historiaksi :)

Marjattah kirjoitti...

Mulla on näköjään ollut skannerikin jo varhain. Luonnoksista löytyy omakuva, joka on selkeesti photoshopattu manipulaatio :)

Marjattah kirjoitti...

Miiwi, tervetuloa lukijaksi! Onpa mainiota saada hyvää seuraa :)

kaisu marjatta kirjoitti...

mun tytär ymmärtää näiden päälle enemmän. Hän on opiskellut alaa. Minä vain ihailen, miten jotkut osaa. Se vaan on lahja. Lapsena ja nuorena osasin piirtää jonkin verran koulussa sain aina 9. aikuisena se harrastus jäi, enkä enää edes kuvittele. Lapsille piirtelen prinsessoja, mutta minusta minun 6 ja 5 vuotiaat lapsenlapset ovat luovempia kuin minä;) Heillä ei ole rajoja, he ovat vapaita säännöistä. se on upeaa. 1v vuotias tyttären poika osasi pitää paperista kiinni kun väritti autoja ja muumeja vähän yli rajojen, huiskis;)se oli niin suloista katsella. mikäköhän tappaa luovuuden?

Marjattah kirjoitti...

Sanoppas muuta: "Mikä tappaa luovuuden?" Jokainen lapsi luo riemulla, ilman rajoja. Sitten tulee arvostelu, vertailu, itsekritiikki.
Taitaa olla tyttärellä geenejä sinulta :) Piirtäminen lähtee näkemisestä. Joillakin meistä syntyy intohimo ikuistaa sisäiset tai ulkoiset havainnot paperille ( kankaalle, näytölle). Käden taito on tekniikkaa, sitä voi harjoitella, ja aloittaa vaikka eläkeiässä :)

Aina on iloinen yllätys löytää kommentti 'vanhasta' jutusta :) Kiitos!