torstai 24. marraskuuta 2011

Kolmas versio



Kolmas versio Saima Harmaja-teemasta syntyi joutuisasti ArtRagessa valmiiksi työstetyistä aineksista. Jotakin tällaista alunperin tavoittelin, mutta oli käytävä sivuraiteilla ensin. Sitäpä en arvaa sanoa, mikä näistä kolmesta olisi osuvin. Eikä ole tarpeenkaan. Inspiroiva aihe oli Luovassa Lauantaissa, kuten toistenkin tuloksista voi huomata.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Muunnelma teemasta


Nyt meni jo yltiöromanttiseksi. Luovan Lauantain Saima Harmaja-teema jäi päässä pyörimään. Tästä nyt tuli ihan muuta kuin meinasin, oli tarkoitus lähteä tuota kineettistä ilmettä lisäämään, pois esittävästä. Piirustukset ovat omatahtoisia. Tämä muistuttaa silhuetteja, joita leikkasin 14-vuotiaana mustasta paperista. Ei vähiten ajatusmaailmaltaan... Julkaisen silti ArtRage-näytteenä. Tämä syntyy ihan kuin serigrafiat: Piirrän varjokuvia ja teen niistä sabloonat. Kasvatan samoin kuvaa kerros kerrokselta. Ilman värimateriaaleja, riepuja ja liuottimia.

Vieläköhän ehtisin palata siihen kineettiseen suunnitelmaan?

tiistai 22. marraskuuta 2011

Tänä yönä jäätyy järvi


Luovan lauantain 96. haaste:
Saima Harmaja

JÄÄTYVÄ JÄRVI

Tänä yönä jäätyy järvi.
Vesi tuskin liikahtaa.
Kuun valkean paisteen alla
on kuolemanhiljaa maa.
Vain mykässä vartiossa
puut seisovat pimennossa,
puut pitkine varjoineen.
Ja kaukana koira haukkuu.
 Se on hirveä koira, se haukkuu
sysimustaan pimeyteen.
-Tänä yönä jäätyy järvi.
Kuu pysähtynyt on.
Pidä kädestäni kiinni,
 sinä Tajuamaton.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Leikkejä kylmässä


Luovan lauantain 94. haaste  "Kylmyys" hohkasi mielessäni, kunnes syntyi melkein viime tingassa tämä versio elfantti-kestosuosikistani. Kaksi iltaa kului viilaamiseen, joten ei tämä digipiirtäminen välttämättä niin sukkelaa ole. Huhhuh, meni kädet kohmeeseen ;)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Perspektiivileikit


Outoja otuksia
Kaivelen kovalevyni ArtRage-luonnoslehtiötä, sieltä löytyy monia alotuksia ja muistiinpanoja. Voin piirtää ihan vanhanaikaisesti viivottimella ja kynällä suoraan näytölle. Yhtä hitaasti ja kumitellen kuin konkreettisilla työkaluilla. "Outoja otuksia" muistuttaa, miten kuvistunnilla leikattiin, liimattiin ja piirrettiin kollaaseja. (Vieläköhän sellainen on tapana, vai istutaanko vallan näytön ääressä?) Otukset on leikattu kumittamalla valokuvasta pois ympäristö. Photoshopissa sellaista kutsutaan syväämiseksi, ja työvälineenä on joku valintatyökaluista.
Keskusperspektiivi

Kuvan manipulointi onkin sukkelampaa. Viedään piirros Photoshoppiin , valitaan sopiva muokkaus ja kiskotaan kulmista. Mikäpä siinä, tarkoitus pyhittää keinot. Katsojalle ei ole väliä miten kuva on syntynyt, kunhan se on puhutteleva :)
Photoshopattu tila

Yritän suunnitella asialliset 'tunnisteet'. Vaarana on tehdä niitä liikaa.  Merkintä 'ArtRage' meinaa, että kerron jotakin ArtRagesta. Suurin osa piirustuksista (ainakin tässä vaiheessa) on sillä tehty, joten tekotapa mainitaan vain, jos siitä poikkean.


lauantai 22. lokakuuta 2011

Ikivanhat digipiirrokset


Mustavalkoiset luonnokset on raapusteltu MacPaint-ohjelmalla joskus 1989. Muistan hyvin, hiirellä voi piirtää viivaa ja myös kumittaa sitä. Jopa spray kuului työkaluihin. Olin ihastunut, uudenlaiset graafikon konstit oli tarjolla. Tulostimen avulla syntyi kuvituksia näin yksinkertaisin välinein. Tuo huilistifauni toimi omana logona aikana ennen Avataran tuloa muotiin.    

Japanilaisen huilunsoittajan punainen väri kertoo, että värinäyttö on jo ilmestynyt, 90-luvulla ollaan. Silloin oli käytössäni piirustuslauta ja kynä, edeltäjä mainiolle Bamboolle ja vastaaville digikynille. Taisi olla Photoshopin varhainen versio jo käytössä, viivassa näkyy enemmän sävyjä. Digipiirtäminen hiipui, kun minusta tuli Windows-käyttäjä 2008 asti.


perjantai 21. lokakuuta 2011

Kaukainen hymy



En julkaise omaisten tai tuttujen kuvia ilman lupaa, mutta piirtämällä voin kiertää tätä tapaa:) Tässä kaukainen rakas ihminen minun silmin. Se on mukana sivulla Digipiirroksia, jonne keräsin muutaman tätä blogia varhaisemman piirustuksen.

Tänään tein luonnoksia uuden blogini taustaksi. Seitsemännen version jätin paikoilleen. Katselen nyt tätä jonkin aikaa.

Varsin lyhyt on vielä kuvajono Flipcard-näkymässä. Ruudut vilistää silmissä kineettisesti...

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Luonnos kesäpaidaksi


Kuvitus Varamussalon juttuun syntyi tänään
Sloganin on lohkaissut Vesa Majanen Kymensanomissa.

Piirtäminen alkaa tuntua kiinnostavalta pitkästä aikaa. Paperia ei kulu vaikka heittäisin roskikseen kuinka paljon, eikä kyniä tarvitse teroittaa. Tosin kynänterä kuluu ajan kanssa, ja olenkin jo kerran vaihtanut sen. Taas huomaan, että on vain aloitettava odottamatta inspistä. Työ vie mukanaan jos on viedäkseen. Piirrän joka päivä edes vähän. ArtRage tallettaa luonnokset sellaisenaan, ja niitä on helppo jatkaa.

Digitaalisessa piirtämisessä kiehtoo se, ettei tässä kerry piirustusröykkiöitä. Ei leijaile hiilipölyä, ei haise fiksatiivi eikä tärpätti. Tulos on aineeton, vaikka kynä rahisee piirustuslautaa vasten kuin oikealla, karhealla paperilla. Vaikka rakastan materiaalin kosketusta, rapisevaa paperia, hiilen hankaamista kämmenellä, veitsen viiltoa puupintaan (puupiirrokset), väritelan rahinaa lasilevyllä, olen kumminkin lopen kyllästynyt tavaran kertymiseen työhuoneessani. Olen myös väsynyt näyttelyiden pystyttämiseen ja kaikkeen resuamiseen mikä siihen liittyy. Onhan se ollut antoisaa, niin kauan kuin sitä halusin. Nyt en enää halua, eikä minun tarvitse. Näin ajattelen nyt, enkä puhu tulevaisuudesta. Minun iässäni on aina tänään :)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Nukke muistelee


Vanhan Huvilan ullakolta löytyi taannoin siivouksessa hyljätty nukenpää. En hennonut sitä hävittää, vaikka en vielä tiennyt Martta-nukkien arvoa. Nyt tuo muistelee menneitä nuoruuden päiviä.

Martta on vieraillut myös Varamussalossa. Hän onkin nykyisin ihan hyvässä seurassa, ja kuulee monia uskomattomia tarinoita.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

ArtRage

Bamboo

Ja tässä uusin piirustusvälineeni: WacomBamboo (Fun Pen & Touch Medium) piirustuspöytä. Sen kylkiäisenä tullut ArtRage-piirustusohjelma on näytöllä. Monia muitakin hauskoja ohjelmia seuraa mukana. Vajaat pari vuotta olen sillä piirrellyt. Näistä olen jo kertonut yhtä ja toista K50-blogissa. Kuvasta näet, että piirrän käsin. Näytölle on nuppinneulalla kiinnitetty mallikuva ;)  Ja mikä parasta, kosketus välittyy aivan kuin paperille piirtäessä. Herkkä kosketus tuottaa hennon viivan, voimakas vahvan. Kynään saa ajan kanssa tuntuman. "Paperia" voi käännellä kuten oikeaa. (Jokainen piirtäjä tietää, että kaariviiva onnistuu parhaiten tietyssä asennossa.)

Kynää voi käyttää kaikissa piirustusohjelmissa, mutta kosketusherkkyys puuttuu esim. GIMPissa ja Photoshopissa. Silti piirtäminen on ihan toista kui hiirenmötikällä. Voipa tuota kynää käyttää hiirenäkin navigoidessa.

Tämä 'piirustusstudio' ei ole kovin kallis. Vastaava summa kuluu helposti taiteilijatarvikeliikkeessä. En silti pidä tätä vaihtoehtona, vaan lisämahdollisuutena. Näin voi piirtää suoraan julkaistavaksi. Voi myös tuottaa kuvia tulostettavaksi. Silloin on vaan luotava kyllin suuri koko. Mikäli valitsee aikaa kestävät mustesuihkuvärit ja paperin, voi tällä tavoin valmistaa sarjan grafiikan vedoksia, jotka sitten numeroi ja signeeraa oikeaoppisesti.

Syntyvässä harjoitelmassa käytän mustaa ja valkoista liitua, pyyhekumia, ruiskua. Ja kerroksia (Layer) jolloin voin helposti poistaa tai kumittaa epäonnistuneet viivat tuhoamatta pohjasävyjä. Keskentekoisen työn voi tallettaa työskentelytilassa.Kuvan valmistuttua voin tallettaa sen myös JPG-muodossa.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Hiilituherrus?

Marionetti

Etsin hiiltä Artragesta. Tuhertaminen ja kumittaminen näyttää aidolta. Valkoiset ornamentit  eivät oikein, liian teräviä ovat. Hassua, haluan jäljitellä oikeaa hiiltä, vaikka käytettävissä on kaikki digitaaliset keinot. Ehkä löydän oman käsialani, mutta juuri nyt haluan piirtää 'hiilellä'.

Mallikseni on istahtanut matkamuisto Thaimaasta. Aika kiva marionetti, tulee ehkä seikkailemaan luonnoslehtiössäni toistekin.

Ateneumissa


Melko uusi kuvitus Varamussalon juttua varten. 60-luvun taideopiskelija tässä piirtää elävän mallin luokassa, miettien jännittävää tulevaisuutta... Tyttö vai poika?

Piirretty digitaalisella 'lyijykynällä', ArtRagella.

Unelmien kynä



Piirsin aina. Koulukirjojen mariginaalit täyttyivät milloin opettajan puhe kuului vaan ei häirinnyt. Äskettäin lapsuudenystävä luovutti pinon vanhoja kirjeitäni. Yllä kerron ihanasta uudesta kynästä, Rapidograf nimeltään. Me 50-luvun tytöt kirjoittelimme ahkerasti, milloin loma vei meidät eroon toisistamme. Tuohon aikaan ihailin suuresti Tove Janssonin kuvituksia Muumikirjoissaan, ja sen voi monista säilyneistä luonoslehtiöistä huomata. Tussikynä oli rakkain aarteeni, kunnes hiilen pehmeä maailma avautui Ateneumin piirustussalissa. Ja kaikki mahdolliset kuvantekokeinot tulivat ulottuville.
Minusta tuli kuviksenopettaja. Myös taidegraafikkona olen sivutoimisesti esiintynyt, mutta rohkeus ei riittänyt jättäytymään sen varaan.

Nyt olen päätoiminen harrastaja. Yritän tavoittaa tussikynän ja hiilen lumouksen uusin keinoin. Tämän blogin aloitan siinä toivossa. Laitan pesämunaksi joitakin vanhoja piirustuksiani, mutta tarkoitus on luoda uusia. Keskittyisinkö mustavalkoiseen piirtämiseen (ikäänkuin kontrastiksi värien pakahduttavaan runsauteen mediassa)? Vai sallinko sittenkin värit? Olen aina pitänyt siitä, että leikkikehällä on reunat, se on inspiroinut etsimään juuri välineelle ominaista kieltä ja omaa käsialaa. Digitaalisessa kuvanteossa hämmentää se, että kaikki on mahdollista. Hukun runsauteen! Nyt siis rajoitan keinojani vapaaehtoisesti. Varsinkin jätän pois filtterit, joilla voi helposti loihtia upeita tuloksia ja erehtyä pitämään niitä omina taidonnäytteinä.

Aloitan melkein salaa, ja linkitän näkyviin mikäli tämä alkaa vetää.  Kokeilen samalla uutta dynaamista blogipohjaa, ja sehän ei ole mahdollista jos estän lukijoilta pääsyn.

"Ingen dag utan en rad" opasti Topeliuksen isä poikaansa. Hyvä ohje myös piirtäjälle.

Jos sattumalta löydät tänne, en tietenkään pane kommentteja pahakseni.